Keltanokkana Mäyrälauman mukana Belgiassa
Julkaistu 2013-04-19 14:08:23

Pääsiäisviikonloppuna tarjoutui yllättävä tilaisuus lähteä Suomen baseball-maajoukkueen mukana haistelemaan ilmaa kansainväliseen harjoitusturnaukseen Belgian Antwerpeniin. Piskuinen suomalainen baseball-yhteisö ei totisesti pysty pullistelemaan aktiivisesti lajia harrastavien pelajien määrällä, joten pienellä joukolla olimme nytkin lähdössä matkaan. Rosterimme koostui valmentajan mukaan lukien vain kahdestatoista pelimiehestä, minkä kautta ajatellen varhaisesta ajankohdasta ehkä ymmärtääkin. Mukana oli pelureita Exposista, Bulletseista ja Puumista; kaikki siis pääkaupunkiseudulta, minua lukuunottamatta.

Siinä sitä sitten istuttiin lauantaiaamuna lentokentän kuppilassa ja odoteltiin lentoa Brysseliin. Pientä keskittynyttä jännitystä oli aistittavissa muistakin kuin vain minusta itsestäni - kokematon ja porukalle uusi kun olin. Olin lähtenyt mukaan sillä ajatuksella, että saisin luotua itselleni kuvaa Suomi-baseballin tasosta, mutta myös että olisi palatessa jotain kotiin vietävää oman vielä varsin uuden seurani, Lahti Pirateksen, treeneihin ja toimintaan. Valmentaja Jere Kaistinen raapusti nenäliinaan pelipaikat ja pelaajien nimet. Ymmärrettävästi minä ja toinen rookie Joni saisimme aloittaa vaihtomiehinä. Valkku piti miehistölle lyhyen ja ytimekkään puheen, siitä mitä olisi odotettavissa ja mihin pyrkisimme. Kuitenkin meille varamiehillekin selvitettiin sovittua merkkikieltä, siltä varalta että ehkä kuitenkin pääsisimme lyöntivuoroon.

Koneen laskeuduttua meitä odotti järjestävän seuran Mortsel Starsin puolesta saattue ranskalaisvalmisteisia tila-autoja. Siirtymä pelipaikalle kesti vain reilut puoli tuntia. Kenttä ja omalla tavallaan tunnelmallinen klubirakennus sijaitsivat Antwerpenin lentokentän kyljessä, timantteja tästä kuulemma lennätetään ympäri maailmaa. Saimme nauttia lämpimän ruoan, ja siitä sitten Jukka Kurvisen vetämien lämmittelyjen ja venyttelyjen kautta lyöntiharjoituksiin. Lämpöä ja rentoutta kyllä tosiaan kehoon kaipasikin. Pakko muuten myöntää, että kyllähän se säväyttää kun ensi kerran elämässä Suomi-paidan saa päällensä vetää. Sää Belgiassa ei todellakaan ollut keväisen lämmin vaan tuulinen ja kolea, onneksi kuitenkin puolipilvinen ettei ainakaan vettä sananut.

Soft toss, BP (= batting practise), infield jne.: baseball-termejä ja jargonia sinkoili, kun joukkue valmistautui ensimmäiseen otteluun pariisilaista seurajoukkuetta PUC Paris:ia vastaan. Urheasti ja tiivisti Suomi-pojat puolustivatkin, vaan lyöntipuolella ei ranskalaisten kuulemma kovasyöttöisiä pitchereitä pystytty horjuttamaan. Ukko toisensa jälkeen paloi jo kotipesälle. Itsekin pääsin selvän häviön häämöttäessä yrittämään kentän puolelle, ja vaikka ulkovuorossa helpohkon koppipalon sainkin leftistä noudettua, näkyi kokemattomuus ja osaamattomuus lyöntivuossa harmittavalla tavalla. Tai sitten pelottava maineeni oli ehtinyt kiiriä Salpausselän kainalosta aina Seinen rannoille asti: ranskalaisten värväämän amerikanavun heittämä kova inside-syöttö napsahti ranteen yläpuolelle, sillä seurauksella että käsi turposi pelikelvottomaksi palloksi. Kotisuomessa näkyi myöhemmin röntgenkuvissa murtunut kämmenluu, eli ei onneksi mitään sen vakavampaa. Ottelu jäi kuitenkin viimeisekseni Mortselin turnauksessa, ja kipsiä saan harmitella vielä muutaman viikon.

Yhtä kaikki, kiinnostavaa seurattavaa riitti seuraavillekin päiville. Pelistä oppii eniten peliä pelaamalla ja vierestä seuraamalla, ja kun vielä kokeneemmat ja mukavat joukkuetoverit suhtautuivat hyväksyen, ymmärtäen ja arvostaen keltanokan kysymyksiin, kommentteihin ja mielipiteisiin, nautin mukanaolosta ja keskusteluista. Paljon on tähänkin lajiin liittyvää hiljaista tietoa, joka ei välity television tai internetin välityksellä otteluiden huippuhetkiä seuratessa.


Omaan tekemiseen uskominen, onnistumisten kautta kohoava itseluottamus ja joukkuehenki, hetken momentumin voimaannuttava vaikutus ja joukkuetoverin tsemppaaminen vaikealla hetkellä tekivät vaikutuksen. Toisaalta virheitä tekevät kaikki lähtötasosta riippumatta, ja vastustajan suvereenilta vaikuttava syöttäjäkin saattaa hermostua kun oikein kranttuna hyvää syöttöä malttaa odottaa. Minulle syntyi kuitenkin se vaikutelma, että joukkueemme oli liikkeellä hyvällä ja eteenpäin pyrkivällä asenteella. Töitä tehdään kukin tahoillamme lajin kehittämiseksi maassamme.

Tuloksellisesti tietenkin lämmitti sunnuntain selkeä voitto hollantilaisesta Olympia Haarlemista, mutta melkeinpä muistelen enemmän lämmöllä yksittäisiä pelillisiä hetkiä eri otteluista, kuten paria tuplapaloa tai oman syöttäjämme nousua vaikeasta countista, rapsakkaa poikkikentän polttoheittoa kolmoselta ykköselle tai ns. ykköslyöjämme onnistumista lopulta päätöspelissä Mortselia vastaan.

Jää nähtäväksi miten hyödyn luoduista kontakteista ja oivalluksista. Varmasti Villellä, Jukalla, Perttelillä ja muilla on annettavaa meille aloitteleville. Emme tietenkään pääse nauttimaan samanlaisista olosuhteista kun euroopalaiset peliveljemme, mutta uskon ja luotan, että baseballilla voi olla tulevaisuutta, kun autamme toisiamme ja tarjoamme hienon kotimaisen pesäpallomme rinnalle tämän kansainvälisen lajin.

Intoa ja rakkauttani lajia kohtaan tämä turnausmatka ei ainakaan vähentänyt.

Kiitos kaikille mukana olleille, ja valloittavaa alkavaa pelikautta toivottaen,

Olli "Koura" Saraluoto, rookie 40-v, Lahti Pirates
Uutisarkisto: